muistiinmerkintöjä

66/365

Kun vaihdan suuntaa, he tulevat perässä, minusta välittämättä. Ennen he ilmestyivät vuoropäivinä. Nyt samaan aikaan, erottomattomat, kuin olisivat yhtä ja samaa. Mutta mitä? En ole keksinyt vielä. Minusta kasvaneet; paenneet.

Toinen heistä on Vanhus täynnä piirteitä. Ei enempää naisen kuin miehenkään. Hän kantaa mukanaan tuulessa karkaavaa hattua, taskuissaan hieman murhetta. Vierellä seuraa hilpeä luiseva lapsi. Pelkkää ääntä ja repivää halua, joka suuntaan vongattua leikkiä.

Luulen että he pitävät toisistaan. Odottavat vain hetkeä jolloin jättää minut. On pysähdyttävä puistoihin, toisteltava: tulkaa nyt, vielä vähän matkaa. He pureutuvat joka ikiseen keinuun. Toinen työntää vauhtia, toinen kirkuu taivasta. Jättäydyn ulkopuolelle, puistojen porteille potkimaan kiviä. Huudan kaukaa: kun olette valmiita, olen täällä!

Advertisements
Standard

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s