He pitävät metallikehikkonsa lähellä päälakeaan; onneksi on tämä sateenvarjo. Hyvä kun mukaan sattui sateenvarjo, he ajattelevat ja toistavat kuivana pysymisen tärkeyttä. Onneksi on kokoontaitettavia, sanoo nainen ja taittaa itsensä pienempään tilaan. Mutta tuuli puskee läpi, kiristää pinnoja segmentti toisensa jälkeen. Sade yltyy. Varjot rävähtelevät auki kuin silmät yössä kesken unen, laukeavat, nurin niskoin, vääntyilevät viimassa, rangat, raajat sikin sokin. Nainen vuotaa ihon läpi. Ja he huomaavat ettei kukaan ole loputtomiin vedenpitävä.
Palava kirahvi 